Kuudentoista vanhana tutustuin ensimmäisen kerran wiccalaisuuteen netissä ja kirjojen kautta. Opin asioita vain pintapuolisesti, luin lähinnä kynttilämagiasta, symboliikasta sekä noituuden faktoista ja fiktioista
Muut asiat valtasivat pian nuoren mielen, ja viikonloppujen bailaus oli läheisempää kuin Jumalattaren läsnäolo. Polut muuttuivat kivisiksi kun alkoholi astui kuvaan, kohtasin väkivaltaa, rahaongelmia, häädön ja pian istuin jo syytetyn penkillä käräjäoikeudessa…Henkisen tien etsiminen unohtui sitä rankkaa nuoruutta eteenpäin tarpoessa. Kun asiat viimein lutviutuivat ja asetuin aloilleni, oli silloinen tuore mieheni kristitty, eikä voinut ymmärtää mitään wiccalaisuuteen liittyvää (piti sitä lähinnä ”Siskoni on noita” sarjasta tuttuna hömppänä). Jäivät ne asiat sitten mielestä itseltäkin.
Olen nyt löytänyt tieni uudelleen, ja muutaman vuoden olen ahminut itseeni tietoa netistä, kirjoista, lehdistä, tuttavilta ja ystäviltä, sekä sisältä itsestäni.
Isäni alkoi muutamia vuosia sitten harjoittaa samanismia, ja nykyinen mieheni on myös wicca, joten on mahtavaa matkata tätä tietä eteenpäin rakkaiden tukijoukkojen kera.
Tällä hetkellä Varjojen kirja edistyy hitaasti mutta varmasti, kuun vaiheiden mukaan elämisestä alkaa tulla arkipäivää, energian hallinta paranee jatkuvasti harjoittelemalla, ja sisältä itsestäni alan löytää jatkuvasti uusia uskomattomia voimavaroja.
Tähän blogiin kirjoittelen omakohtaisia kokemuksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja tunteita matkan varrelta. Myös kaikkea muuta mukavaa liittyen luontoon ja rakkaaseen Äiti Maahan saattaa ilmestyä sivuilleni,
maagisia lukuhetkiä!
